blog.huima.net

En ole viime aikoina ehtinyt tai jaksanut sijoittaa hirveästi aikaa meetuppeihin. Tuotto-odotus ajankäytölle on ollut monesti valitettavan huono omiin tarpeisiini. Mutta pari päivää sitten osallistuin Wonnan ajankohtaiseen meetuppiin Vallilassa. Teemana oli jakaa tarinoita ja kokemuksia tekoälyavusteisesta kehittämisestä.

Ohjelmassa oli kaksi virallista puheenvuoroa:

• Lenni Ojalan puheenvuoro “Uudistumista kaaosvoimin – mitä tapahtuu, kun AI-kokeilu päätetään tehdä isosti?”

• Janne Oksasen ja Tommi Sinivuon esitys “Case Museokortti: Uusi ominaisuus Salesforce-ratkaisuun viidessä päivässä?”

Olen tyytyväinen, että menin paikanpäälle oppimaan ja ajattelemaan.

Tästä aiheesta ei tarvitse hirveästi kirjoittaa enempää tylsiä kirjoituksia, mutta ajattelin selventää ajattelua itselleni.

Olen ollut urani aikana väärässä monista asioista ja tulkinnut väärin muutoksia maailmassa. Tässäkin tapauksessa olen todennäköisesti väärässä. Ainakin aluksi.

Olen joutunut muutamaan kertaan selittämään miten yritän edes jotenkin pitää elämän raiteilla, ja kuinka asiat on aina tehtävä todellisiksi suunnitelmiksi tai optioiksi kalenterin kautta.

Elämäni ei ole hirveän hektistä, monimutkaista tai vaikeaa. Mutta liikkuvia osia on silti sen verran, että pysyäkseni missään tavoitteissani on minun pakko suunnitella asiat kalenterin kautta niin töissä, treeneissä kuin myös vähäisessä muussa vapaa-ajassa - puhumattakaan sitten olemattomasta sosiaalisesta elämästä. Ja kaikki tämä, vaikka pelaan elämää easy-modella ilman lapsikatrasta, arkea hankaloittavia sairauksia ja monimutkaista perhelogistiikan organisointia.

Minulla on päivässä yhtä paljon aikaa kuin Beyoncella, mutta olen vain huonompi käyttämään sitä hyödyksi ja saamaan sillä jotain aikaa.

Yritän kuitenkin parantua.

Joskus sitä on hyvä kysyä itseltään kalibroivia kysymyksiä.

Tällä kertaa kysymys on, että olenko enää pitkään aikaan urheillut - tai olenko edes kuvitellut urheilevani.

Elämässä on tapahtunut paljon parin viime vuoden aikana, eikä kaikesta siitä ole oikein tiennyt mitä sanoa. Puolisoni menehtymisen jälkeen tuntui, että kaikki mitä elämässään on rakentanut ja ajatellut olennaisiksi asioiksi itselleen menettää merkityksensä. On vaatinut työtä nousta takaisin jaloilleen ja löytää iloa ja merkitystä elämästä ja maailmasta.

It pains me that I have neglegted the writing hobby of mine for so long.

So perhaps it is time for a reboot, and return to writing some notes about my profession, life and arts also into the blog.

This time I will focus more on writing in Finnish, at least for topics which are mostly relevant to myself or people in the local ecosystem.

Goal of my writing is to help me think better, and journal some passing thoughts.

I previously wrote how surprised I was to see how good it felt to do development on Windows with Windows Subsystem for Linux. And with VSCode and Node / Typescript it was.

Everything worked well, and the boundary between Windows and Linux subsystem felt nonexistent. I was also surprised that tools already existed to make even React Native development with expo to work pretty well, meaning that persons had packaged firewall configuration tools into a node package.

It was time to update my desktop machine to something more capable than my over 11-year-old machine.

Though it was otherwise still perfectly fine and working well, modern software development tools started to feel sluggish on it - or at least sluggish compared to the modern M1 or M2-based MacbookPro laptops that I had become used to using.

Getting a modern desktop machine with really good specs that were also up to date with modern games was something which was not cheap, but then again, if this machine serves me well for the next ten years and gives me pleasure - then I could have spent that money also worse.

There are days when you feel lucky.

Last week I had one of those days, as I heard that I get to join a course by Neuroleadership Institute Finland.

And even better, I heard that Arto Miekkavaara would run it.

And as a participant would be a world-famous coach and author, and my friend, Antti Niemi.

Last Thursday, I enjoyed participating as a spectator in OKR Community Meetup in Helsinki at the glorious Futurice office.

Initially, I had signed up for the event because of the pizza and drinks, but I stayed because of the valuable talks.

The event consisted of two talks:

• Futurice OKR and data talk by Eeva Raita and Jack Richardson
• OKR journey in Helsingin Sanomat digital products by Valtteri Vartiainen

Both talks had a good underlying theme about challenges faced and the messiness of reality when implementing strategic management with OKRs in organisations.