Urheilenko mä edes?

Joskus sitä on hyvä kysyä itseltään kalibroivia kysymyksiä.

Tällä kertaa kysymys on, että olenko enää pitkään aikaan urheillut - tai olenko edes kuvitellut urheilevani.

Piti oikein tarkistaa, että olinko se oikeasti minä jolla oli suuria suunnitelmia ja triathlonunelmia.

Peilistä edelleen tuijottaa etäisesti saman näköinen kaveri.

Mutta erilaisten teknisten vaatteiden ja kisapukujen sijaan kuvafeed kertoo useammin toisenlaista tarinaa.

Ei ole numerolappua rinnassa, vaan mirri tai kravatti kaulassa.

Ja erilaisten urheiluravinteiden sijaan edessä on useammin ollut laadukasta ravintolaruokaa viineineen, tai hiilihydraatteja muuten jalostetussa muodossa.

Silti olen pitänyt jossain takaraivossa vielä ajatusta siitä, että liikun ja joskus ehkä vielä urheilen taas aktiivisemmin - ja palaan tuttujen kanssa kisailemaan itseni kehittämisessä ja kehittymisessä.

Data kertoo kuitenkin selkeää tarinaa, eikä valehtele pahasti. Katsomalla Stravaan taltioituneita treenejä, jotka sisältävät kaikkea kävelylenkkien ja kovien HIIT-treenien tai triathlonkisojen väliltä - trendi on selkeä.

Osuvampaa olisi katsoa dataa Trainingpeaksista, niin että mukana olisi laskennallinen kuormitus. Mutta pelkästään tuntimäärät jo kertovat selkeää tarinaa ja palauttavat maan takaisin pinnalle.

Lasku on ollut kova.

On hyvä katsoa peiliin, omaan kalenteriin ja omiin valintoihin - jotta ymmärtää miten asiat liittyvät toisiinsa.

Minulla ei oikeasti ole mitään tai ketään, jota syyttää siitä - että en ole saanut aikaiseksi liikuttua enempää, ja etten ole priorisoinut omaa liikunnallista hyvinvointiani enemmän.

Sain tänä vuonna ystävältä erinomaisen lahjan, joka entisestään palautti mieleen ja näkyville sen - miten kaikki mahdollisuudet ja työkalut ovat koko ajan ulottuvillani.

Sain lahjakortin luksustason personal training ohjelmaan, missä pääsin kokeilemaan treenaamista osaavien valmentajien ohjauksessa. Ohjelmaan kuului hyvää opastamista treenien aikana, sekä jatkuva seuranta niin unen kuin myös ravinnon osalta.

Kuten arvata saattaa, ohjelman parasta antia oli se - että nauraen muistaa, ettei asiat ole rakettitiedettä.

Perusasioiden tekeminen hyvin on tärkeämpää kuin mikään hifistely ja epäolennaisen detaljin hiominen. Vaikka se kuinka kivaa olisikin.

Ollakseni ruuminrakenteeltani enemmänkin Saimaan norppaa kuin urheilijaa muistuttava laiskimus olen lukenut ja omaksunut aika paljon erilaista tietoa niin ravinnosta kuin myös treenaamisesta, ja pääosin onnistunut käytännössä unohtamaan tai jättää sen tiedon soveltamatta arjessa.

Oli todella hyvä kokemus käyttää aikaa osaavien valmentajien kanssa - ja ennen kaikkea observoida omaa toimintaani myös itse hieman järjestelmällisemmin vähän aikaa.

Harjoitus palautti mieleen monia asioita historiasta sekä muista konteksteista, ja painotti entisestään hyvän tukirakenteen merkitystä asioiden tekemiselle.

Ihan samalla tavalla kuin koodatessa ja tehdessä duunijuttuja, niin onnistumiselle ja tekemisestä nauttimiselle on ollut olennaista hyvät feedbackloopit, sopiva kognitiivinen kuorma ja flow tilaan pääseminen tekemisessä. Nämä kaikki ovat asioita, missä hyvä valmentaja joko yksilö- tai ryhmävalmennuksessa tekee todella hyvää vaikutusta toimintaan.

Palautesyklit löytyvät sekä harjoitusten aikana joko settien välissä tai jopa niiden aikana, viikkotasolla, kuukausitasolla tai toiminnassa kehittymisen ja seuraamisen kannalta olennaisissa sykleissä. Vaikka joku osaakin valmentaa itse itseään ja johtaa sitä omaa toimintaansa, on itsensä observointi todella vaikeaa - eikä se ole lainkaan sama yrittää tutkia ja korjata omaa liikettä tai asentoa vaikka kameran avulla kuin saada hyvä ohjaava palaute ja idea asiansa osaavalta tyypiltä, joka keksii erilaisia keinoja oivalluttaa sinua aktivoimaan oikeita asioita ja saada se valot sytyttävä kokemus kehossa.

Toinen olennainen asia on hallita kogniitivista kuormaa niin, että kaltaiseni tumpelo voi keskittyä ja fokusoida vain yhteen olennaiseen asiaan kerrallaan. Vaikka itsellänikin pyörisi päässä useita erilaisia asioita ja ajatuksia, ja haluja olisi hyppiä juttujen välillä - niin hyvä valmentaja pitää huolta keskittymisestä sillä hetkellä oikeisiin asioihin. Sellainen vaatii myös valmentajilta paljon, sillä meikäläisen touhua seuratessa keksisi aina paljon erilaisia asioita mihin kiinnittää huomiota ja korjata. Mutta todellinen ammattilainen osaa pitää fokuksen kohdillaan ja oivalluttaa minua pala kerrallaan.

Kun hommat on mietittynä valmiiksi ja asioiden aikataulutus tulee myös valmentajan puolelta, on kaikessa tekemisessä hyvä flow - ja ohjatun treenin aikana saa paljon enemmän aikaiseksi kuin itsekseen häröilemällä. Tämä siitäkin huolimatta, että omatoimisessa treenissä voisi olla mukana sopiva ohjelmointi ja sovelluksessa aikataulutus kaikelle. Siinä on silti merkittävä ero, kun toinen pitää koko ajan huolta ettei treenaamiselle tule turhia esteitä tai hidasteita - tai niiden ilmaantuessa on jo valmiiksi mietittynä toinen vaihtoehto.

Performance Unitin valmentajat palauttivat mieleen treenamisen ja kuntouttamisen mun lempparifyssarin, Tiina Krusbergin, kanssa. Tiina on ollut erilaisissa hankalissa tilanteissa sellainen go to-tyyppi, jonka puoleen on ollut helppo kääntyä ja saada oivallutukset siihen miten vaikuttaa positiviisesti tunnistettuihin haasteisiin. On nimittäin ihan eri asia ymmärtää tiedon tasolla, että jokin asia menee huonommin kuin sen pitäisi mennä kuin saada oma kroppa tottelemaan ja tajuamaan se parempi tapa tehdä asia.

Hyvien valmentajien käyttämisessä apuna on siis todella paljon hyötyä ja apua.

Mutta. Aina on se jokin mutta, eikö niin?

Miksi en siis tee niin?

Ensinnäkin olen tietysti hieman tyhmä.

Toiseksi olen jonkin verran persaukinen.

Kolmanneksi tavoitteeni ovat tällä hetkellä erittäin maltilliset.

Tai hieman vakavammin sanoitettuna ja tarkasteltuna tiedän tällä hetkellä aika hyvin mitä asioita minun pitää tehdä ja miten, eikä toiminnan esteenä ole mitään selkeää blokkeria tai vammaa joka vaatisi aktiivista työstöä ja apua. Toisinsanoen backlogi siinä jo olemassaolevan tiedon soveltamisessa on merkittävä.

Raha on luonnollisesti hyvä motivaattori. Jos maksaisin useita satoja kuukaudessa hyvästä valmentajasta ja treenimahdollisuudesta, olisi todennäköistä että en jättäisi treeniä tekemättä. Mutta samaan aikaan soimaisin itseäni siitä, että en muka omatoimisesti saa tehtyä niitä perusjuttuja ja sijoitettua näitäkin rahoja johonkin fiksumpaan tai hyvin kypsytettyyn samppanjaan.

Tavoitteeni eivät nyt tällä hetkellä ole myöskään hirveän kummalliset. En kisaamisesta Konalla tai mistään vastaavasta, vaan pääosin haluan vain ylläpitää ja kehittää kokonaisvaltaisesti toimintakykyäni niin, että jaksan heilua ja hillua hyvin vielä seuraavat viisikymmentä vuotta. Triathlon harrastuksena kutkuttelee edelleen ja haluaisin takaisin lajin pariin sen monipuolisuuden takia, mutta minulle on kokonaisuutena ihan sama käynkö tulevaisuudessa läpi yhtään täyden matkan triathlonia tai rikkoisinko jotain aikaisempia suoritusteni ennätyksiä. Ennätyksien rikkomista tärkeämpää on se, etten enää riko itseäni turhilla rasitusvammoilla tai onnettomuuksilla harjoituksissa.

Haluan rakentaa itselleni uudestaan liikunnallisen arjen, joka voisi joskus ehkä olla taas oikeasti urheilullinen ja nautinnollinen arki.

Olen tunnistanut kokemuksen kautta omasta tekemisestäni sen, että harrastamisen ympäriltä pitää saada poistettua kaikki ylimääräinen kitka - ja rakennettua aikataulut muuten niiden päätreenien ympärille.

Ja tekemisen pitää olla myös mielekästä.

Kokeilin käydä keväällä HIPKO:n kuntonyrkkeilytreeneissä ja tykästyin ajatukseen, sekä treeneihin periaatteessa - mutta huomasin ottavani motivaatioon isoja kolhuja kun tunneilla tasoerot olivat harrastajien välillä todella isot, pedagoginen ote jätti vähän toivomisen varaa ja silmälasit olivat usein vaaravyöhykkeellä kun treenattiin.

En ole uusia liikesarjoja harjoiteltaessa enää niin nopea ja terävä, jos olen koskaan ollutkaan. Haluaisin tehdä treenin aluksi rauhallisemmin ja löytää oikean hermoituksen sarjalle, ennen kuin nostaa tempoa ja tehoa. Harrastajat salilla olivat yleensä kaikki todella avuliaita ja hyvin sopeutuvia, mutta oma fiilis oli hieman paska ja oppiminen jäi monesti lähinnä selviytymiseksi. Sarjoja olisi pitänyt pystyä treenaamaan omatoimisesti treenien välillä, mutta niiden muistaminen treenin jälkeen oli vaikeaa - ellei mahdotonta.

HIPKO tarjoaa todella hyvään hintaan harrastusmahdollisuuksia monille, ja saatan palata takaisin treenaamaan jos järjestelen omia aikataulujani uusiksi niin että otan aikaa sarjojen treenaamiseen paremmin omalla ajalla ja löydän kamppailulajeihin sopivat silmälasit vahvuuksilla järkevään hintaan. Lasit ovat todennäköisesti neljän tai viiden satasen investointi, joten se kirpaisee – mutta toisaalta avaa ovia siihen että voi vapaammin harrastaa erilaisia juttuja missä normaalit lasit eivät välttämättä kestä.

HIPKO:n kalenteri on periaatteessa todella hyvä, ja treenipaikka kotia lähellä - joten olisi mahdollista rakentaa peruskuntoilun runko jo pelkästään työpaikan salin ja HIPKO:n ohjattujen treenien varaan. Ja mikäli olisi jo tuttuja treenikavereita, jotka lähtisivät treenaamaan samalla salilla - niin syntyisi lisämotivaatiota ja rakennetta tukemaan treenissä pysymistä.

HIPKO:on sitoutumisen sijaan nyt on ajankohtaisempaa ja sopivampaa rakentaa peruskuntoilun ja suoriutumisen ohjelma kuitenkin muiden komponenttien varaan, ja ennen kaikkea palata treenaamaan juttuja mitkä tukevat mahdollisuuksia palata takaisin triathlonin pariin.

Kaipaan todella paljon aikaisempaa treeniporukkaa IBD Triathlonin treeniryhmästä, mutta en ole saanut aikatauluja ja logistiikkaa sopimaan omiin menoihini kunnolla.

Rakentelenkin kalenteria ja rutiinia nyt paljon enemmän sen ajatuksen ympärille, että ottaisin lajin mukaiset harjoitukset Heltrin valikoimasta. EasyTriathlon-ryhmästä saisin oman treenaamisen tueksi ohjatun spinning- ja uintiharjoituksen, jotka tällä hetkellä näyttävät sopivan omaan kalenteriin ja liikkumiseen kohtuullisen hyvin.

Juoksun osalta rakentelen pohjaa kävelyn ja pikkuhiljaa pitenevien lenkkien varaan. Ensi vuodelle olen ilmoittautunut vasta yhdelle puolimaratonille, mutta mikäli merkit pitävät paikkansa olen ennen vuodenvaihdetta ostanut jonkinlaisen suoran osallistumisia erilaisiin Runner’s Highn juoksutapahtumiin.

Mikäli niin käy, niin en enää ensi vuonna halua olla menossa juoksutapahtumiin tuplaamaan sen vuoden juoksumääriä. Tänä vuonna juoksumäärät olivat ennen tapahtumia todella alhaiset, mutta silti sain suoritettua ihan mukavalla fiiliksellä kaksi puolimaratonia sekä kympin. Kympin sain juostua alle tunnin, mutta puolikkaissa en lähtenyt tavoittelemaan mitään muuta kuin maaliin pääsyä ilman paikkojen rikkomista. Kumpikin suoritus meni yli kahden tunnin, joten vanha alle kahden tunnin juoksukunto odottaa vielä sitä treenaamista.

Helsinki City Running dayn ohjelma antaa kivaa runkoa tekemiselle, jos vaan maltan seurata sitä: katso pdf täältä

Kuten kaikessa muussakin, asiat pitää aikatauluttaa kalenteriin - tai ne jäävät tekemättä. Ensimmäisen kuukauden vedin jo kalenteriin, joten vuodenvaihteessa on hyvä tarkistaa olenko millään tavalla liikkumassa ohjelman mukaisesti oikeaan suuntaan. Siinä on vielä 20 viikkoa sitten aikaa ottaa itseään niskasta kiinni.

Edessä on taas pimeä, märkä ja kylmä syksy - joten näitä kesän helteisiä juoksukelejä tulee vielä ikävä.

Mutta oikoreittejä ei ole. Ei se iskutuksen takominen juoksumatollakaan mitään herkkua ole.

Jotenkin näitä kevyitä lenkkejä on taas jaksettava kerätä, joten parempi varmaan rakentaa Storyteliin backlogia kuunneltavista kirjoista syksyä, talvea ja kevättä varten.

Perustreenaamisen ja arkiliikkumisen toinen komponentti on pyöräily. Tänä vuonna kilometrejä on tullut kerättyä hävettävän vähän.

Tämä Grail on täysin kyvykäs fillari kuljettamaan minut duunipaikalle läpi vuoden, ja pahimman talven ajaksi tähän löytyy hyvät nastarenkaat valmiina omissa kiekoillaan.

Toisinsanoen talven aikana olisi toiveissa kerätä tuntumaa jalkoihin niin kotona triathlonpyörällä spinningiä tehden, seuran spinning treeneissä ja toivottavasti just sopivan verran myös ulkona Graililla baanaa kyntäen.

Tavoitteena kuitenkin on …

.. että nämä nopeat lasit ovat hyvässä käytössä keväällä Mallorcan pyöräleirillä, missä pääsee taas ajamaan useamman satasen tasaisella ja todella mukavia kilometrejä mäkiä ylös ja alas. Nimitettäköön sitä motivaatioksi myös kiinnittää huomiota ravintoon seuraavien kuukausien aikana ja karistaa muutama ylimääräinen energiavarasto pois. Jokainen ylimääräinen kilo kuitenkin tuntuu niiden nousujen aikana.

Mallorcalle palaaminen tuntuu taas jännittävältä ja on kiva nähdä miten tämä kunnon rakentaminen uusiksi lähtee käyntiin. Vuonna 2019 olin alle kuuden tunnin puolimatkan vauhdissa ja puolimaraton meni vähän puristamalla alle kahden tunnin, ja ajatuksissa oli tosiaan se Kalmarin täysmatka.

Sen jälkeen on tullut monella tapaa turpaan, ja siinä missä sen aikaiset treenikaverit ovat pitäneet treeninsä tasaisesti pyörimässä ja suorittaneet tässä välissä useita hyviä täyden matkan suorituksia olen takaisin melkein perusleirissä miettimässä tätä perustan rakentamista siihen, että mitään projektia edes viitsisi aloittaa.

Elämässä on paljon kivoja asioita, ja liikunta tai urheilu tukee sitä kaikkea muuta elämästä nauttimista.

Jos olen onnekas ja pysyn terveenä, sekä vältän pahemmat sairaudet ja onnettomuudet - voin vielä ennenpitkää olla taas ihan kohtuullisessa kunnossa.

Olen pitkästä aikaa löytänyt voimaharjoittelun ilon ja innon. Ja vaikka painot pysyvät vielä ihan aerobic-painoina, on se parempi kuin olla tekemättä mitään.

Työpaikan sali ei ole mikään luksussali, eikä toisaalta varusteluiden osalta riitä todella koville voimanostajille - mutta tällaiselle hölmöilijälle se on enemmän kuin passeli.

Jokainen kevytkin treeni lasketaan ja on logistiikan kannalta aivan mieletön etu siinä, että töistä pystyy siirtymään nopeasti vaatteiden vaihdon jälkeen tekemään vaikka vain puolen tunnin voimatreenin ennen siirtymistä muuten vapaalle.

Duunisalin lisäksi kun huomioin että kodin läheisyydessä ei ole yksi - vaan kaksi hyvää ulkosalia - jää tekosyyt aika vähälle.

Erityisesti kun kotoa löytyy varsion hyvä varustelu myös kotitreenin tekemiseen.

TRX antaa hyvät mahdollisuudet tehdä kehonpainoa hyväksi käyttäen todella monipuoliset treenit.

Kahvakuulat ja käsipainot antavat mahdollisuuden tehdä kevyttä treeniä kotona…

— vaikka useammin ne ovatkin statistina ja taustana muille harjoitteille. Mutta kai SuperMario Kartia voi pitää ajo- ja taktiikkatreeninä erilaisia kisoja varten?

Mutta taas vakavammin ajatellen kaiken järjen ja logiikan mukaan minulla on taas kaikki palikat ja mahdollisuudet kasassa siihen, että minun pitäisi pystyä huolehtimaan fyysisestä kunnostani ja suorituskyvystäni paremmin kuin olen tehnyt.

Lähtötilanne on kuitenkin hyvä.

Ravinnon osalta on töitä on tehtävänä siinä, että teen arjessa koko ajan fiksuja valintoja ja kiinnitän huomiota annoskokoihin - sekä ruokarytmiin.

Makrojen osalta en vielä lähde kikkailemaan tai tarkkailemaan asioita sen enempää, kunhan seuraan suositusta että jokaisella aterialla olisi sopivasti proteiinia saatavilla. Ja että lisäisin kasvisten määrää lautasella.

Jonkinlainen kiva proteeinilisä ja rutiini on syntynyt smoothieiden teosta ja nauttimisesta kotona. Se on ollut myös helppo tapa lisätä hedelmiä osaksi helppoa aamu- tai iltapalaa.

Töissä proteiinilisänä on toiminut hyvin Planet Aminon keksit, jotka ovat olleet sopivan herkullisia sellaisenaan myös kotona.

Niiden tärkein käyttö on kuitenkin olla välipalana töissä saatavilla niin, että ennen salille siirtymistä - tai heti treenin jälkeen - on mahdollisuus saada kroppaan hieman rakennusaineita ja energiaa.

Tai se on ainakin ollut se idea.

Tiedän mitä pitäisi tehdä.

Mikään ei estä minua tekemästä fiksuja valintoja ja noudattamasta järkevää suunnitelmaa.

Kaikki on itsestä kiinni ja kyvystä johtaa omaa toimintaansa, kun maailma heittelee taas kierrepalloja.

Tämän kaiken kirjoittaminen auki ja jakaminen on ensimmäinen askel.

Seuraava askel on konkretisoida suunnitelmaa kalenteriin, ja sen jälkeen tehdä sopivalla syklillä myös julkista seurantaa omaan suoriutumiseeni.

Kun itse tekee, saa just sopivaa suoriutumista.