Tästä aiheesta ei tarvitse hirveästi kirjoittaa enempää tylsiä kirjoituksia, mutta ajattelin selventää ajattelua itselleni.
Olen ollut urani aikana väärässä monista asioista ja tulkinnut väärin muutoksia maailmassa. Tässäkin tapauksessa olen todennäköisesti väärässä. Ainakin aluksi.
Teknologiateollisuus on kuitenkin isojen muutoksien äärellä ja useat asiantuntijaroolit kokevat painetta niin hyvässä kuin pahassa. Ja vaikka kaupallisessa mielessä sekä resurssien kulutuksen kannalta ei ole vielä selvää miten mannerlaatat lopulta asettuvat, ei elämä todennäköisesti palaa ennalleen.
Olen koko aikuisuuteni ollut asiantuntijatöissä ja seurannut maailman kehitystä siistien sisätöiden tarjoamasta kuplasta. Informaatioteknologian asiantuntijatöissä on selvinnyt yllättävän pitkälle olemalla kiinnostunut asioista ja näkemällä vaivaa opetella ja ymmärtää tylsiä asioita, tai jopa löytää intohimoa ja kauneutta siinä miten tylsät asiat muodostavat yhdessä jotain siistiä. Asioista kiinnostuminen, kyky iteroida omaa lähestymistä ja ajattelua - sekä kestävyys vastoinkäymisten kohdalla ovat mahdollistaneet paljon.
Useiden muiden ikäpolveni asiantuntijoiden tapaan pääsimme kokeilemaan ja luomaan asioita alalla, joka eli vuosikymmenien aikana useita erilaisia syklejä ja myös muutamia transformatiivisia muutoksia. Niiden aikana ei mitään vakiintunutta asiantuntijuutta vielä ollut. Kaikki oli uutta, asioita opittiin kokeilemalla ja hirveä häröily ilman formaalimpaa ajattelua ja malleja oli parasta mitä tiedettiin.
Maailma on kehittynyt siitä paljon. Ja elämä asiantuntijana on myös erilaista.
Ajattelun ajattelu on enemmän valtavirtaa kuin ennen. Erilaiset ajattelun metataidot ja niiden hallitseminen korostuvat yksittäisten syväosattujen tietojen tai taitojen lisäksi.
Olisi helppo ahdistua maailman muuttuessa, erityisesti kun kehittyvät teknologiat voimistavat ja nopeuttavat ilmiöitä. Automaattinen tietojenkäsittely ja robotiikka näyttäytyy samaan aikaan mahdollistajana ja uhkana. Mitä jos neljäs tai viides teollinen vallankumous ei tuokaan onnelista utopiaa?
Oletko voittajien tai häviäjien puolella, ja onko mitään heuristiikkaa millä voisit mitenkään tietää sen ennalta? Ja mitä se tarkoittaa asioille, joita sinun kannattaa tehdä tai harjoitella nyt? Miltä yhteiskunta ympärilläsi tulee näyttämään seuraavien vuosikymmenien aikana ja kuinka yhteiskuntarauha säilyy, kun erilaiset ammatit ja elinkeinot katoavat tai muuttavat muotoaan.
Kokonaisuuteen kun lisätään vielä mahdolliset geopoliittiset kamppailut ja luottamusverkostojen muutokset, epäilys luonnonvarojen kestävästä käytöstä ja pelko ilmaston muuttumisen vaikutuksista elinolosuhteisiin sekä yhteiskuntarauhaan - on täysin ymmärrettävää haluta vain kömpiä maakuoppaan ja keinuttaa itsensä itkuiseen uneen.
Silti herään jokaiseen päivään positiivisen optimistisena.
Olenko toksisen positiivinen, hieman hölmö ja naiivi - tai ehkä kaikkea niitä yhdessä?
En edes kuvittele pystyväni ennustamaan tulevaisuutta tai omaa rooliani muuttuvassa maailmassa. Se ei kuitenkaan huoleta niin paljon, koska en ole osannut sitä tehdä koskaan aikaisemminkaan. Informaatioteknologian muutokset ja maailmaa muuttavat innovaatiot, sekä niiden luomat mahdollisuudet ja lisääntynyt hyvinvointi ovat olleet minulle samaan tapaan positiivisia yllätyksiä kuin muillekin.
Monet aikaisemmin minullekin ansaintaa tuottaneet asiantuntijatehtävät ja taidot ovat muuttuneet kehityksen myötä yleisiksi hyödykkeiksi, mutta samalla on syntynyt uusia mahdollisuuksia tehdä asioita ja olla hyödyksi tai iloksi muille.
En tiedä mitä kaikkea tulevaisuudessa teen. Tai millä eri tavoilla voin olla hyödyksi muille.
Ja se on kiinnostavaa.
Se pakottaa miettimään omaa ammatillista ja osaamisen identiteettiä niin, että en jumiudu ajattelemaan osaamistani tai asioita liian rajoittuneesti - ja samalla pakottaa olemaan sen verran fokusoitunut, että se mitä teen on itselleni ja jollekin muulle merkityksellistä ja koettua arvoa tuottavaa.
Omassa tekemisessäni edelleenkin ytimessä tulee olemaan seuraavat asiat:
-
systeemien hahmottaminen ja niistä kommunikointi
-
tarinankerronta ja ihmisten inspiroiminen
-
arvoketjujen kehittäminen automaation avulla
-
tekemisen palautesilmukoiden, flown ja kognitiivisen kuorman hallinta
Nämä ovat kohtuullisen universaaleja asioita liittyen ihmisten ja järjestelmien toimintaan, mutta vaativat usein rinnalleen myös muuta osaamista ja kykyä vaikuttaa positiivisesti. Ja kaikessa siinä nämä kehittyvät automaattisen tietojenkäsittelyn mekanismit, kuten myös robotiikka, voivat olla työkaluina avuksi ja hyödyksi.
Olen kuitenkin historiallisten luddiittien tapaan huolissani sosiaalisista ja yhteiskunnallisista muutoksista lähitulevaisuudessa. En usko vitsikkäisiin puheisiin luksusgayavaruuskommunismista, missä kaikki pääsevät nauttimaan vapauksista ja sopivasta ylläkyltäisyydestä - enkä osaa ennustaa miten erilaiset tietoteollistuneet yhteiskunnat navigoivat tulevissa muutoksissa.
On täysin mahdollista, että tulevaisuudessa joudun myös keksimään itseni useita kertoja uudestaan ja tyytymään hyvinkin erilaisiin elintasoihin kuin nyt. Erilaisiin tulevaisuuksiin on hyvä varautua jo ennalta, ja rakentaa riskiprofiiliin sopivaa bufferia sekä toimintatapoja millä pystyy elämään eri asteisten niukkuuksien varassa.
Tapahtui mitä tapahtuukaan, on silti siistiä päästä seuraamaan tätä kaikkea kehitystä ja olla edelleen pikkupoikamaisen kiinnostunut ihan siitä pelkästä teknologiastakin. Miten siistiä onkaan, että meillä on koneita joiden avulla voimme tehdä deterministisesti asioita ja jotka nyt auttavat meitä ihan uusilla tavoilla prosessoimaan ja jäsentelemään tietoa myös hieman epädeterministisemmin.
Tämä on oikeasti siistiä aikaa tehdä juttuja.
Tulevaisuutta ei ole vielä kirjoitettu. Meillä on vielä paljon mahdollisuuksia tehdä hyvää.
Ollaan siis ihmisiksi ja autetaan toisiamme.
Ja uskotaan, että hyvä siitä vielä tulee.