Olen toki järjestäjänä puolueellinen kehumaan miten hienoa oli taas olla Scan Agilessa ja kuinka sinunkin olisi pitänyt olla mukana.
Mutta teen sen siitä huolimatta.
Tänä vuonna Scan Agile oli jakautunut kahdelle päivälle - tarjoten halukkaille varsin edulliseen lisähintaan kokonaisen workshop-päivän.
Erilaisten ketteryys-aiheiden sijaan olin valinnut itselleni koko päivän kestävän Docker-workshopin.
Valinta oli todella hyvä, vaikka kaikki workshopissa ei mennytkään ihan putkeen. Pini Reznik oli kuitenkin todellinen asiantuntija Dockerin osalta ja kuljetti workshopin osallistujat jo lounaaseen mennessä tärkeimpien osioiden läpi. Lounaan jälkeen oli vaikeampi saada enää energiatasoa samalle tasolle - ja toisaalta tekniset ongelmat alkoivat, kun suunniteltua harjoitusta varten tarvittuja Docker-imageita ei saatukaan mahtumaan virtuaalikoneiden levyille.
Puoli päivää loistavaa tutustumista Dockeriin, erinomainen oppimateriaali ja hyvät tyypit käymässä samoja juttuja samaan aikaan läpi – alle huntin hintaan. Suorastaan ilmaista!
Itse konferenssipäivä alkoi normaalilla kiireellä ja sählingillä, mikä kuuluu viime hetken valmisteluihin vapaaehtoisporukalla toimittaessa. Kaikkea ei oltu mietitty loppuun saakka, ihan kaikkia materiaaleja ei saatu ajallaan paikalle - mutta tiimi onneksi osaa aina ajatella jaloillaan ja reagoida tilanteeseen.
Hotellilla ei esimerkiksi ollut aamulla mitään kunnollista opastusta konferenssikeskuksen puolelle hotellin puolesta, joten jouduimme nopeasti improvisoimaan ja reagoimaan julisteita ja ohjeita paikoilleen, sekä tweettaamaan ohjeita tapahtumaan tuleville.
Ihmiset kuitenkin löysivät paikalle, eikä missään vaiheessa muodostunut mitään isompaa hämminkiä - ei edes vaikka junien myöhästymisten takia osa konferenssiin osallistujista meinasi myöhästyä aloituksesta.
Tapahtumassa oli Affectolta iso kööri osallistujia, kaikkiaan 42 ihmistä - kun lasketaan mukaan meidän työntekijät, sekä asiakkaidemme edustajat jotka tulivat vierainamme konferenssiin. Suuri osa Affecton tiimistä oli vetänyt päälleen myös uudet porukkapaidat, joilla tulimme ensimmäistä kertaa todella selkeästi näkyviin osallistujajoukosta. Siinä missä olimme aikaisempinakin vuosina olleet isolla joukolla mukana, vasta tänä vuonna näyimme porukassa yhtä selvästi kuin muutkin porukat.
Oli todella hienoa saada kolleegoja Turusta, Tampereelta ja Helsingistä paikalle oppimaan kiinnostavista aiheista yhdessä asiakkaidemme kanssa.
Konferenssi alkoi perinteisesti koskettavilla ja inspiroivilla avajaissanoilla, sekä päivän spesiaalijuttujen informoinnilla: missä saa shiatshu -hierontaa, kuinka voi ilmoittautua after partyihin ja miten löytää tiensä eri saleihin.
Gojkon Adzicin keynote tarjosi ensimmäisenä esityksenä jo hyvää kytköstä liiketoiminnan ja ketterän kehityksen välille, nostaen esiin selkeiden tarinoiden ja konseptien kautta miten uudet kyvykkyydet ja tavat ajatella antavat mahdollisuuksia kehittää liiketoimintaa odottamattomilla tavoilla.
Esitys on hyvä katsoa kokonaisuudessaan Youtubesta: linkki
Fondian Timo Lappi laajensi teemaa Offpiste-trackilla erinomaisella esityksellä hallitustyöskentelystä ja miten hallitustyöskentelyssä voitaisiin hyödyntää ketteriä periaatteita koko organisaation saamiseksi toimimaan ketterämmin.
Suuri osa esityksestä käsittelee perusteita yrityksen hallitustyöskentelystä ja asettaa stagen itse asialle, joka tiivistyy muutamaan periaatteeseen miten ketterät periaatteet soveltuisivat hallitustyöhön: Katso esitys Youtubesta
On erittäin hienoa, että Agile Finland on pystynyt tekemään näitä päänavauksia ja saanut keskusteluyhteyttä auki myös muihin yhteisöihin pelkkien projektinhallinta- ja lean-yhteisöjen lisäksi. Timo Lappi on rautainen hallitusammattilainen, jonka sanomana nämä asiat saavat hieman erilaista kaikupohjaa kuin agile-hippien tai lean-hörhöjen tuomana.
Odotan innolla miten pystymme viemään Agile Finlandissa keskusteluita eteenpäin ja luomaan uusia ajatuksia yritysjohdon ja hallitustyön tueksi. Lähitulevaisuus ainakin sisältää jatkoa Agile CxO -tapaamisille, sekä toivottavasti muita podeja tai valmistelupiirejä työstämään asioita yhdessä.
Samaan aikaan Timo Lapin esityksen kanssa oli menossa “Intro to Agile”-esitys, jonka nimi ei tehnyt oikeutta sisällölle. Itsekin huomasin kuinka hyvää tarinaa esityksessä oli vasta kun katsoin tallenteen Youtubesta.
Seuraavassa slotissa oli tarjolla taas useampia hyviä esityksiä, sillä kukapa ei haluaisi kuulla jaatuksia Vincitin tai Spotifyn johtamisesta käytännössä. Valitsinkin siis kapinallisesti jotain erilaista ja menin seuraamaan Eveliina Vuollin esitystä Demingin Plan-Do-Check-Act -syklin soveltamisesta käytännössä.
Esityksen parasta antia oli nimenomaan rehelliset käytännönkokemukset ja tunnustukset siitä, kuinka vaikeaa on oikeasti mennä sykliä läpi - tai etukäteen kunnolla määritellä kriteerit, joita vasten tekemisissä onnistumista arvioidaan.
Vaikka ylläoleva anti ei ole mitenkään yllättävää ( jokainen meistä on varmasti kokenut haasteet myös Scrum-mallin käytössä ), oli se lohdullista ja voimaannuttavaa. Lohdullista siinä mielessä, että muillakin on samoja ongelmia ja se on inhimillistä. Voimaannuttavaa siinä että me itse pystymme niitä asioita muuttamaan. Ei ole olemassa mitään taikakiviä tai ajatuksia, joita olisimme unohtaneet soveltaa.
Erinomainen lounas Famu-ravintolassa antoi sopivan breikin päivään ja mahdollisuuden seurustella muiden konferenssikävijöiden kanssa.
Lounaan jälkeen jatkettiin jälleen tiukalla asialla. Valinnan vaikeus oli jälleen suuri, sillä tiesin että Maaret Pyhäjärven esitys olisi erinomainen mutta toisaalta myös Kirjavaisen Antti oli heittänyt kiinnostavan aiheen kehään. Päädyin osallistumaan Antin esitykseen.
Antti johdatti meidät käsittelemään uskomuksiamme organisaatioiden toiminnasta ja muutoksen tekemiseen lyhyen teoriaosuuden ja oman ajattelumme haastamisen kautta. Tykkäsin Antin käyttämistä esimerkeistä, varsinkin kun heti alkuun otettiin framille esimerkki johon suuri joukko ihmisistä kompastuu todella helposti.
Hyvää antia ja ajatusta omaa käyttöä varten oli näkemys siitä, millaisen mallin kautta ihmisiä voisi johdattaa kohti ajatusten muutosta sekä niiden soveltamista käytännössä. Vaikka monet agile-pelit ja harjoitukset ovat sinällään tuttuja, oli mukava nähdä miten Antti kytki pelit ja harjoitukset selkeästi osaksi muutoksen tekemistä.
Scandic Parkille on lounaan lisäksi annettava kiitosta erinomaisesta kahvitarjonnasta. Pöytä suorastaan notkui kahvitauon aikaan herkkuja ja sai silmät aukeamaan, sekä veren sokeritason ampaisemaan nousuun. Syytän kahvipöydän herkkuja myös siitä, että jäin melkein konferenssin parhaan esityksen ulkopuolelle.
Joseph Pelrinen esitys arvioimisesta ja arvioiden tekemisen psykologisista vaikutuksista oli jälleen kerran niin hyvä ja kiinnostava, että sali tuli reunoja myöten täyteen.
Aina avuliaan Martin von Weissenbergin johdolla tilaan tuotiin esityksen aikana vielä pari- kolmekymmentä uutta tuolia, että monet seisseistä tai lattialla istuneista katsojista sai paremman istumapaikan. Lisätuoleista huolimatta osa kuulijoista joutui vielä seisomaan, mutta tuskin kukaan pisti pahakseen - sillä asia ja esitys oli niin hyvä.
Josephin esitys toi psykologisten tutkimusten kautta esiin suuren joukon esimerkkejä miten ja miksi ihmiset epäonnistuvat arvioiden tekemisessä. Syyt eivät todellakaan ole yksilöiden huonoudessa, vaan valettuina meidän biologisiin toimintoihimme. Joseph myös jakoi joukon erilaisia tekniikoita, joilla ihmisinä pystymme kamppailemaan ja kompensoimaan näitä arvioita rapauttavia biologisia ja lingvistisiä vääristymiä vastaan.
Viimeinen jaettu työkalu oli muistaa verensokeritasosta huolehtiminen…
… ja siihen teemaan sopikin jakaa hieman nallekarkkeja.
Josephin esitys oli tällä kertaa vain 45 minuutin mittainen esitys - ja toimi ehkä parhaiten teaserina aihepiiriin, sillä materiaalia ja tutkimusta aiheesta olisi ollut useammaksi tunniksi. Olisikin kiva nähdä, että aiheesta jatkettaisiin Agile Finlandinkin piirissä keskustelua.
Päivän toisen keynoten jouduin jättämään valitettavasti väliin, sillä minun piti kiirehtiä toiseen tapaamiseen – Kokonaisarkkitehtturi osaamisryhmän mallinnusiltaan. Jep. Siirryin joustavasti ketterästä maailmasta juttelemaan kokonaisarkkitehtuuriasiaa.
Palasin kuitenkin vielä Scan Agilen aiheisiin ja after partyihin, jotka pidettiin Navy jerryssä Hietaniemenkadulla. Suurin osa konferenssiväestä tänäkin vuonna jätti sosialisoinnit väliin, mutta pienempi ydinjoukko jatkoi keskusteluja vielä pitkälle aamuyöhön.
Muistoksi tämän vuoden Scan Agilesta jäi kerrankin jotain muuta kuin T-paita, sillä teemaan sopivasti T-paita oli korvattu upealla nuorekkaalla pipolla.
Pipo tulee olemaan ja jäämään aktiiviseen käyttöön jatkossakin.
Ensi vuonna uudestaan?
Aivan varmasti.
Scan Agile on konferenssina mukavan kotikutoinen ja lähellä asioita, jotka ovat relevantteja Suomessa - suomalaisessa yhteisössä. Vaikka aluksi olinkin hieman epäluuloinen ohjelman sisällön suhteen, olin jälleen kerran positiivisesti yllättynyt siitä miten hyvää sisältöä ja hyviä ajatuksia päivän aikana saakaan. Ja vaikka osa esityksista tuleekin verkkoon, ei mikään korvaa niitä keskusteluita ja sosiaalisia interaktioita, jotka tapahtuvat vain paikanpäällä tapahtumassa.
Samaan tapaan tänä vuonna olleet workshopit olivat erinomainen lisä. Olen jo jonkun aikaa testaillut Dockeria ja tehnyt erilaisia pieniä juttuja, mutta kokonaisen päivän ottaminen ja ohjatusti asioiden harjoittelu osaavassa porukassa oli paras mahdollinen tapa ottaa Docker kunnolla haltuun. Sama pätee varmasti moneen muuhunkin teknologiaan, sekä toimintatapaaan.
Eli vaikka Suomessa ja lähiympäristössä on vuosittain useita todella hyviä konferensseja ja tapahtumia, on Scan Agilellekin vielä oma paikkansa ja tilausta. Varsinkin kun vuosi vuodelta ohjelma ja painotukset kehittyvät siihen suuntaan mitä suomalainen agile-yhteisö tarvitsee ja haluaa. Kannattaa siis kertoa, puhua ja huudella twitterissäkin omia ajatuksiaan ja kokemuksiaan, sillä järjestäjät ovat tekemässä tapahtumaa meitä kaikkia varten.
Ps.
Pikkulinnut ovat huudelleet, että ensi vuoden tapahtuman valmistelu ja suunnittelu olisi alkamassa jo ihan lähiaikoina .-)