Radio Helsinki - voiko radio olla quuminta hottista 2014?

Radio Helsinki on mielenkiintoinen ilmiö helsinkiläisessä kaupunkikulttuurissa ja mediassa. Ja ansaitsee tulla seuratuksi sekä analysoiduksi.

En ole orignaaleja Radio Helsingin vakkarikuuntelijoita, enkä siis vetänyt Kaffa Roasteryn latteja väärään kurkkuun - kun radion tulevaisuus uhkasi mennä väärään suuntaan. Radio Helsinki oli minulle pitkään positiivinen kuriositeetti, jossa oli hyviä tyyppejä tekemässä itsensä näköisiä juttuja. Mutta eipä niitä oikeasti tullut hirveän usein kuunneltua. Eikä Radio muutenkaan ollut se mun media.

Ilmiönä Radio Helsinki kuitenkin yhdisti monia ihmisiä ja toimi kanavana, jonka kautta helsinkiläinen kaupunkikulttuuri ja musiikkiscene saattoi kehittyä uusilla tavoilla. Onhan se aina hieman eri asia, kun ääni soi eetterissä - ei pelkästään internetissä. Ihan samalla tavalla kuin artikkeli joka painetaan paperille on todellisempi kuin internetissä jaetut bitit - vaikka sanat olisivat ihan samat.

Kukaan ei kai kiistä, että Radio Helsingin merkitys kaupungille ja kaupungin kehittymiselle oli siis isompi kuin monetkaan osasivat kvantifioida. Se ei vaan ole ollut omistajilleen koskaan vielä hyvää liiketoimintaa.

Sanoman sisällä Radio Helsinki oli kai vain radio. Pinnan alla kuumana sykkivä urbaanin kulttuurin sydän ja äänenkannattaja. Sen verran UG, ettei sitä nyt ihan vahingossa erehdy luulemaan Radio Novaksi, mutta silti helpommin lähestyttävä ja kulttuurillisesti monipuolisempi kuin Bassoradio.

Sanoman ulkopuolella – uudessa ohjauksessa ja omistuksessa – Radio Helsingin on mahdollista muodostua laajemmaksi mediakonseptiksi ja liiketoiminnaksi, joka kehittyy ketterästi kaupungin ja ihmisten mukana. Haasteena tässä toki on, että samaa pyrkivät tekemään muutkin. Esimerkiksi jo mainittu Basso sekä pienessä määrin City Digital, joka internet-mediaverkoston lisäksi on laajentunut radiopuolellekin Spin FM:n kautta.

Yhteistä Bassolla ja Radio Helsingillä on paljon, mukaanlukien se - että kumpikin on tehnyt tappiota koko olemassaolonsa ajan. Yksinkertaista se bisnes ei siis ole. Mutta usko on kova.

On mielenkiintoista nähdä mihin Radio Helsinki kasvaa - ja ennen kaikkea miten toimintaa pystytään ampumaan kasvuradalle aikana, jolloin mediala ja median kulutuksen tottumukset ovat muutenkin myllerryksessä. Henkilökohtaisesti homman tekee kiinnostavaksi se, että on tavoilla tai toisilla tutustunut joihinkin taustapuuhastelijoihin asian ympärillä ja uskon siihen, että nämä ihmiset voivat hyvinkin saada uskomattomaltakin kuulostavia asioita onnistumaan.

Pelkästään jo se kuuntelijamaksu-idea ja pitch - Ystäväklubi - oli loistava. Mitä siihen voi väittää vastaan, varsinkin kun mainoskamppanjaan on saatu kovia nimiä omilla naamoillaan ja sanoillaan puhumaan asian puolesta. Jos kerran Tommy Lindgren ja Teri Niittikin vetoavat asian puolesta, niin kenen joukoissa sinä haluat seisoa?

Radio Helsinki on kannanotto. Ihmisten tarve yhteenkuuluvuuteen ja merkitysten luomiseen elämälleen ei ole kadonnut mihinkään. Ja miksei radio kanava ja sen edustama elämä voi olla yksi elementti siinä.

Onhan siinä jotain herkistävää että juttuja jaksetaan vielä tehdä pieteetillä ja rakkaudella.. Just sua varten. Ihan kuin se teini-iässä annettu tai saatu mixtape. Ajatusta ja Tunnetta isolla alkukirjaimella.

Sami Kuuselan Hupparihörhön raha-ohjelman ekassa jaksossa käytiin Radio Helsinkiä läpi bisneksen näkökulmasta mm. toimitusjohtaja Ville Arposen ja hallituksen puheenjohtaja Tomi Ruotimon voimin.

Tallenne kannattaa kuunnella jo pelkästään Sami Kuuselan pehmeän radioäänen mutta myös hyvän sisällön takia. Rahaohjelma saikin pohtimaan, että miksi itse uskoisin Radio Helsinkiin – myös bisneksenä.

Mistä syntyy Radio Helsingin kaupallinen arvo kumppaneille? Mitkä jutut tekevät Radio Helsingistä kiinnostavan?

Ohjelmakartta on törkeän monipuolinen ja ohjelmien takana on kiinnostava kattaus tekijöitä, joille monille Radio Helsinki on vain yksi luovuuden ilmentymä ja se pääjuttu saattaa olla muualla. Radiojutut ja pääjutut tukevat toinen toisiaan - ja kaikki voittavat. Myös kuuntelijat.

Hyvä esimerkki on tietysti Hupparihörhö, joka tuo ohjelmansa kautta ääntään ja brändiään entistä paremmin julki. Tai Sacha Remling, jonka henkilöbrändi tuo kaikille väkisinkin mieleen myös We Got Beeffin. Puhumattakaan sitten hallituksen johtaja Tomi Ruotimosta, joka myös Sami Kuuselan haastateltavanakin muisti mainita ja tuoda esiin Houston Incin. Ja kaikki voittavat.

On kaikille paljon mielenkiintoisempaa, että media ja sen ympärillä tapahtuvat jutut ovat ihmisten rakkauden tulos ja leivänteon jatke – ei pelkästään se leipäpuu. Ja onhan se taloudellisestikin järkevää, kun kaikille tekijöille ei tarvitse maksaa niin isoa liksaa.

Mutta missä on se pihvi ja raha kumppaneille?

Jos Radio Helsinki tuottaa kiinnostavaa sisältöä ja elää hermolla sadan tai kahdensadan tuhannen pääkaupunkiseutulaisen maksukykyisen kuluttajan elämässä - on se potentiaalinen kanava ei pelkästään trendien haisteluun ja niihin reagoimiseen, vaan kokonaan markkinoiden jalostamiseen ja muokkaamiseen.

Vaviskaa Grouponit ja Facediilit, kun Radio Helsinki alkaa kumppaneidensa kanssa tarjoamaan älypommien tarkkuudella elämää parantavia ja ehostavia mahdollisuuksia kuluttaa ja nautiskella elämästä tässä kaupungissa - sekä maailmalla.

Henkilöbrändien verkostot ja innostuneet seuraajat mahdollistavat myös sen, että pienistä jutuista saattaa syntyä yllättäviäkin ilmiöitä ja mikäs sen parempi kumppaneille kuin olla hereillä ja auttamassa myös ilmiön voimistumisessa.

Yksinkertainen esimerkki nykyaikaisesta ilmiön sattumanomaisesta synnystä ja leviämisestä on esimerkiksi Hanna Gullichsenin Safkaa -kirja ja se Avokado-pasta - tai Mutti-tomaattisoosi, joka lähti lapasesta Henri Alenin twiittailun kautta.

Me wanna be edelläkävijäkuluttajat seuraamme mitä meitä kiinnostavat autenttiset tyypit pitävät mielenkiintoisina juttuina. Tiedämme että elämä on upeaa ja olemme valmiita kokeilemaan juttuja, jotka tekevät siitä vieläkin upeampaa. Ja mikä tärkeintä, meillä on maksukykyä tai luottoa niiden kokeilujen rahoittamiseksi.

Ja kuten Ystävä-klubi -ajatus jo osoitti, Radio Helsingissä uskalletaan jo alusta alkaen ajatella asioita uusiksi ja kokeilla jotain mitä ei ole kokeiltu aiemmin. Aina kaikki ei mene putkeen ja Hitlerkin yllättyy kuinka maailma ei aina ole valmis innovatiiviseen ajatukseen kylmiltään.

Radio Helsinki on kuitenkin valmis kokeilemaan ja olemaan uudenlainen, persoonallisempi kaupallinen radio. Odotan mielenkiinnolla millaisia mahdollisuuksia Radio Helsingin kumppanuuksien kautta syntyykään.

Ja vaikkei mitään uutta innovatiivista konseptia syntyisikään, on meillä sentään erinomainen radio. Hyvää musiikkia, kiinnostavia puheenaiheita ja hyviä läppiä kaupungista kaupunkilaisille.

Kuluva vuosi siis näyttää kuinka quumaa hottista Radio Helsinki tulee olemaan.