Kahvikoneita kotiin!

En juo kahvia. Juon espressoa.

Tai jotakuinkin siihen tyyliin olen jo jonkun aikaa sanonut, yrittäen tehdä pesäeroa tavalliseen suodatinkahviin ja sovitella sitä ristiriitaa, että en ole koskaan tykännyt kahvista – mutta suorastaan himoitsen hyviä espressoja.

Kotiin ei ole ollut varaa ostaa täysin automatisoitua kahvikonetta Juralta, joten kotona olen tyytynyt keittelemään kahveja Néscafe Dolge Gusto nappikeittimellä. Suhteutettuna vaivaan ja kustannuksiin nappikeitin on ollut mitä mainioin: tasalaatuisia kahvitujauksia järkevään yksikköhintaan.

Haittapuolina on ollut jätevuori, sekä rajallinen mahdollisuus maistella erilaisia papuja ja papusekoituksia.

Viime syksynä mietiskelin, että kotonakin olisi kiva kokeilla erilaisia makuja mitä kahvimaailmalla on tarjota ja teimme hankintoina pienen Bialetti mokakeittimen sekä Harion keraamisen myllyn. Ostospaikkana oli Lasipalatsissa sijaitseva Caffi - mistä ostimme myös ensimmäiset pavut sekä valmiiksi jauhettua kahvia.

Niistähän se ilo urkeni, kun käden sai veivata kipeäksi sumppeja keittääkseen. Moka-keittimen kanssa oli jännittävää opetella tekemään hyviä kahveja - ja erikseen tulikin kavereiden vinkkien perusteella kokeiltua keittoa kuumalla ja kylmällä vedellä – sekä tietysti hieman erilaisilla lämpötiloilla.

Yleisesti ottaen paras ohjeistus lienee käyttää alhaista lämpötilaa liedellä. Veden esilämmittämisellä pystynee välttämään - kuuleman mukaan - epämiellyttävät makuvaihtelut, kun vesi on pannuun tullessaan jo kuumaa ja liedellä se vain viedään kiehumispisteen yli.

Myös nappikeitintä tuli edelleen käytettyä sen helppouden vuoksi.

Seuraavaksi kotiin päätyi internet-tuttujen suosittelujen perusteella Verkkokauppa.com :sta Aeropress metallisella filtterillä. Aeropressin ideana oli helpottaa sumppien tekoa, kun vesi lämmitetään erikseen vedenkeittimellä ja Aeropressillä vain sekoitetaan vesi jauhettuun kahviin - ja luodaan paine, jolla kuuma vesi uuttaa jauheesta sen parhaan maun jumalaiseksi juomaksi.

Ja viimeinkin kokeilimme myös Kaffa Roasteryn kahveja.

Aeropress osoittautui oikeasti hyväksi keksinnöksi ja laitteeksi, vaikka edelleenkin kahvien tekeminen vaati enemmän kuin nappien pyörittely. Aeropressin käyttö ja puhdistus oli kuitenkin nopeampaa kuin keittimen käsittely ja lieden lämmittäminen aina kun teki mieli kahvia.

Suurin pullonkaula prosessissa oli papujen jauhaminen manuaalisesti. Vaikka se on aina kokemus käsitellä niitä papuja ja tuntea se tuoksu, niin kyllä se hieman risoi jos teki mieli vain saada se tujaus hyvää kahvia ja jatkaa maailman parantamista tietokoneella.

Viimeinkin yritän korjata tätä pullonkaulaa.

Kotiin saapui Wilfa WSCG-2 kahvimylly, joka myi itse itsensä meille. Kaffa Roasteryn sivuilla laitteen aikaisempi malli oli suositeltujen laitteiden joukossa, erilaisilla kahvifoorumeilla laite oli saanut hyviä arvioita ja kun 70 euron hintaiselle laitteelle annettiin vielä 5 vuoden takuu – ei ollut mitään syytä jättää kokeilematta.

Ensimmäiset kahvit keitettiin tänään illalla ja koko prosessi muuttui nyt aikaisempaan verrattuna järkyttävän nopeaksi. Ensinnäkin myllyssä oli määritetty valmiiksi Aeropressille sopiva jauhatuskarheus, mikä teki säätämisestä helppoa arpomisen sijaan. Pavut sisään, mittariin parikymmentä sekuntia jauhatusta ja purut Aeropressiin. Vettä päälle, sekoita ja purista paineella. Nauti.

Positiivinen yllätys myllyn käytössä oli se, että jauhetun kahvin tuoksu ei kadonnut minnekään keittiöstä - vaan ennemminkin kokemus tehostui ja luonnollisestikin sen saaminen nopeutui. Hymy suorastaan karkaa naamalle, kun laadukkaat pavut murskaantuvat myllyssä ja keittiön täyttää odotuksia nostattava tuoksu.

En edelleenkään pistä vastaan, jos joku haluaa ostaa minulle lahjaksi täysautomaattisen Juran kotiin - mutta eiköhän tämä sähköinen mylly, moka ja Aeropress riitä nyt hetkeksi.