Viinikarnevaalit Mange Sudissa

Kuten ystävämme tietävät, olemme käyneet aikaisemminkin muutaman kerran Tehtaankadulla syömässä ravintolassa Mange Sudissa. Erinomaiset kokemukset hyvän ruuan, viinin ja ystävien kesken saivat taas jatkoa, kun Mangessa järjestettiin kevään keskelle venetsialaiset karnevaalit.

Osana karnevaaleja järjestettiin tiistaina 25.2 pirullisen hauskat viinijuhlat - Festival di vino diabolicamente divertente - joiden aikana asetimme viiniasiantuntija Arto Koskelon sanojen saattelemana Veneton alueen viinit muiden alueiden viinejä vastaan neljän ruokalajin illallisen yhteydessä.

Vastakkainasettelu oli kepeähenkistä maistelua, jossa haettiin mikä maistuu omaan suuhun hyvältä ja nautittiin välimerellisestä tunnelmasta hyvässä seurassa.

Nämä juhlat olivat jatkumoa Mange Sudin ja Arto Koskelon yhteistyölle, jossa aikaisemminkin on järjestetty erilaisia viinitilaisuuksia ja häppeninkejä. Aiemmin emme olleet onnistuneet järjestäjään kalentereihin tilaa tapahtumille, joten ilo oli sitäkin suurempi nyt - kun juhlat sattuivat kalenterissa meillekin sopivaan kohtaan.

Ilta alkoi luonnollisesti prosecolla, josta nauttiessa oli mukava jutustella muiden tilaisuuteen saapuneiden kanssa.

Monille muille osallistujille Venetsian alue ja Pohjois-Italia tuntui jo tutulle alueelle matkojen ja ruokaseikkailujen puolesta, kun taas meille Italian matkailu on jäänyt lähes kokonaan väliin. Vitsailimmekin että illasta saattaa tulla kallis, jos kuulee liikaa liian hyviä vinkkejä matkakohteista ja ravintoloista, joissa vierailla.

Ensimmäisen alkuruuan kanssa vaihtoehdoiksi oli espanjalainen Sauvignon blanc ja Venetolainen sekoitus nautittavaksi cichètin kanssa.

Cichèti antoi herkullisen välähdyksen paikallisen baariruokailun makumaailmasta. Pieniä herkullisia suupaloja, joita hyvinkin voisi kuvitella napsivansa pidempäänkin.

Alkupaloja seurasi hieman täyttävämpi annos - tumma risotto baby-mustekalan kanssa.

Viinit olivat tuttu Riesling Alsacen alueelta.

Ja vastinparina Soave tehtynä 100%:sti Garganega rypäleistä.

Risoton kanssa oli jännä huomata, että vaikka itsenäisesti maistettuna Riesling oli viininä selkeästi paremman makuinen – muuttui kokemus ruuan kanssa selkeästi taas Soaven puoleen.

Pitkin iltaa nautiskelimme hauskoista keskusteluista pöytäseurueessamme sekä pöytärajojen yli. Ruokalajien välissä saimme nauttia tietoiskuista ja ajatuksista seuraavan ruokalajin sekä viinien maailmaan - maustettuna ajatuksilla siitä kulttuurista, mistä ne viinit ponnistavat.

Pääruuan viiniparitus asetti vastakkain täyteläisen Valpolicellan ja portugalilaisen Alentejon alueen punaisen herkun maustamaan kypsäksi paistettua maksaa polentalla.

Vaikka en missään mielessä olekaan maksan ystävä, on pakko sanoa - että Valpolicellan kanssa annos toimi erinomaisesti. Saimme annokseen liittyen myös kuulla, että ehkäpä tunnetuin populaarikulttuurin maksalla herkuttelija – Hannibal Lecter – ei kirjassa suinkaan nauttinut maksaa Chiantin kanssa, vaan Veneton alueelta olevan viinin kanssa.

Jälkiruokana nautiskelimme juustojen seurana Rooman liepeiltä tuotettua merlotia ja järkyttävän herkullista Amaronea. Vaikka olenkin suuri juustojen ystävä, olen vieläkin enemmän Amaronen ystävä. Minulle siis jälkiruoka oli selkeästi tämä erinomaisen herkullinen viini, jota vielä loppuillasta maistelimme myös toiset lasilliset yömyssyiksi.

Luonnollisesti aterian lopuksi nautiskeltiin pöytäseurueissa kahvit tai teet avecien kanssa.

Mange Sudissa meillä onkin tavaksi tullut ottaa pieni limoncello, joka yleensä onkin tullut tarpeeseen digestiivinä varsin täyttävien ja nautintoa pursuavien illallisten lopuksi.

Olisi sitä kai tiistaisen illan voinut viettää huonomminkin.