Virikkeet, liikunta ja oppiminen

Kuuntelin juuri lenkilläni mielenkiintoista kirjaa liikunnan ja oppimisen yhteydestä. Kirjassa on paljon popularisoitua tietoa neurotieteestä ja oppimisesta - ja monet ajatuksista resonoivat positiivisesti aikaisemmin lukemiini ajatuksiin, sekä omiin kokemuksiini.

Lenkin aika erityisesti nämä asiat jäivät mieleeni:

1) liikunta ja motoristen kykyjen käyttö aktivoi ja vahvistaa myös samoja alueita aivoissa mitä käytetään uuden oppimista tai ongelmanratkaisua vaativissa tehtävissä

2) liikunnalla voidaan aktivoida ja rauhoittaa mieltä

3) ympäristön erilaiset virikkeet ruokkivat kanssa aivojen kehittymistä ja oppimista

Nämä kolme asiaa ovat sellaisia, joille ainakin omassa empiirisessä maailmassani löytyy paljon kokemuspohjaisia / anekdootillisia todisteita - vaikken kohtaa 1 olekaan voinut itselläni tai kolleegoillani MRI:n tai muun aivokuvantamisen kautta ole pystynyt varmistamaan.

Omassa praktiikassani ja ammatin harjoittamisessa olen kuitenkin viime vuosien ajan pyrkinyt hyödyntämään liikunnasta ja ympäristön virikkeistä mahdollisesti irti saatavat hyödyt. Käytännössä se ei aina ole ollut helppoa ja on vaatinut päättäväisyyttä tekemiseen, mutta subjektiivisen kokemukseni mukaan se on tuntunut toimivan.

Käytännössä liikunta on toiminut minulla työkaluna ajattelun vilkastamiseksi, jos jokin työasia ei ole edennyt halutulla tavalla tai on ollut tarpeen tehdä jotain todella paljon keskittymistä vaativaa.

Puolen tunnin tai tunnin lenkki on tarjonnut aivoille lepoa puurtamisesta - ja toisaalta energisoinut kehoa ja ajattelua sen verran, että urheilun jälkeen ratkaisut tuntuvat välillä tulevan melkein kuin itsestään. Samalla tavalla stressi on purkautunut hyvin ja mieli on tullut levollisemmaksi, kun on rasittanut vähän kehoa.

Iso merkitys on ollut myös onnistumisen kokemuksilla ja fyysisellä kehittymisellä harrastuksissa. Kilpailemalla itseään vastaan ja kehittymällä hitaasti mutta varmasti omissa harrastuksissaan saa itselleen hyvää mieltä siitä että onnistuu edes jossakin juuri tänään. Ja toisaalta satunnaiset epäonnistumiset tai hetket, kun harjoittelu ei luistakaan - auttavat kasvattamaan sietokykyä sille, että sellaiset tilanteet ja tunteet kuuluvat elämään.

Virikkeiden merkitys on taas kiinnittänyt huomioni aina, kun matkustan jonnekin tai koen muuten jotain normista poikkeavaa. Ei tarvitse olla kovinkaan ihmeellinen matka toiseen kaupunkiin, toiseen maahan tai vaikka vain arjen rutiinin katkaiseva seminaari- tai konferenssipäivä – kun tuntuu, että aivojen neuronit laukovat signaaleja uudella tavalla. Lentokentällä lentoa odotellessa uusia jatuksia nousee päähän ja ihmisiä katselemalla saa yllättäviä assosiaatioita vanhojen ajatusten välillä.

Kannatankin suuresti ajatuksia ja mahdollisuuksia siirtää toimisto satunnaisesti esimerkiksi kahvilaan tai jonnekin muualle odottamattomaan paikkaan, missä pystyy hyötymään positiivisesti virikkeistä ja silti tarpeen mukaan keskittymään omaan työhönsä.

Lisätietoa kirjasta löytyy mm. seuraavista linkeistä:

Spark

Sparking Life