blog.huima.net

Viikolla VR sai aikaan taas huomiota, kun asiakkaat aiheuttivat ongelmia. Yhtiön oma mainoskampanja yllätti VR:n ja käytännössä koko varaus- ja myyntijärjestelmä joutui polvilleen - estäen asiakkaita ostamasta lippuja asemilla.

Keskiviikosta alkaen myyntiautomaatit riemastuttivat asiakkaita erilaisilla odotusnäytöillä ja timeouteilla. Samat ongelmat vaivasivat myös verkkokauppaa - mutta ilmeisesti mobiiliverkkokaupasta ihmiset olivat onnistuneet tekemään satunnaisesti onnistuneita ostoksia.

Automaattien toimimattomuus aiheutti painetta kaikkialle asiakaspalveluun ja lipunmyyntiin syntyi kiitettävät jonot, kun myöskään VR:n henkilökunnan päätteet eivät pystyneet tekemään toimenpiteitä yhtään nopeammin.

Maailman kalleimmat olympiakisat ovat viimein alkaneet Sotshissa. Ammatillisessa mielessä mielenkiintoinen juttu on nämä verkkopalvelut ja moniplatform-julkaisutoiminta, jonka seurauksena osan lähetyksistä voi seurata mukavasti kotidohvalla televisiosta – ja kaiken muun voi seurata netistä joko tietokoneella, älypuhelimella tai tabletille.

On ollut todella mukava nähdä, että homma on toiminut hyvin ja palvelut ovat olleet oikeasti hyödyllinen lisä penkkiurheilijalle. Mikäs sen mukavampaa kuin pystyä seuraamaan kahta tai useampaa hieman hitaasti etenevää lajia samaan aikaan, ja vielä kommunikoida kamppailujen tilanteesta ja tapahtumista muiden penkkiurheilijoiden kanssa samaan aikaan Twitterissä.

En juo kahvia. Juon espressoa.

Tai jotakuinkin siihen tyyliin olen jo jonkun aikaa sanonut, yrittäen tehdä pesäeroa tavalliseen suodatinkahviin ja sovitella sitä ristiriitaa, että en ole koskaan tykännyt kahvista – mutta suorastaan himoitsen hyviä espressoja.

Kotiin ei ole ollut varaa ostaa täysin automatisoitua kahvikonetta Juralta, joten kotona olen tyytynyt keittelemään kahveja Néscafe Dolge Gusto nappikeittimellä. Suhteutettuna vaivaan ja kustannuksiin nappikeitin on ollut mitä mainioin: tasalaatuisia kahvitujauksia järkevään yksikköhintaan.

Haittapuolina on ollut jätevuori, sekä rajallinen mahdollisuus maistella erilaisia papuja ja papusekoituksia.

Vimme yönä päädyimme Tornin American barin jälkeen kokeilemaan Mannerheimintielle avattua Burger Kingiä ihan vain koska se sattui olemaan viimeinkin siinä.

Yöaikaan ei joutunut jonottamaan sisään, mutta sisällä joutui jonottamaan senkin verran. Mutta kun sinne kerrankin päätyi, niin olihan se pakko jonottaa loppuun saakka.

Saaliiksi saimme metsästettyä Steakhouse burgerin, small grilled chicken burgerin, ranskalaisia ja chili cheese bites snacksejä.

Kumppani ei erityisesti kehunut kanahampurilaisen makua, mutta oma steakhouse burgeri oli kerrassaan erinomainen fastfood burgeri.

Sähköpostiin oli kolahtanut jo aiemmin tieto Grill It! ravintolan tarjouksesta Cityshoppari-asiakkaille. Rajatun ajan saisimme kaksi menua yhden hinnalla.

Yes please!

Grill It! oli toki ravintolana jo entuudesta useampia kertoja kokeiltu tuttavuus, joten mitään uutta ei ollut tarkoituskaan hakea - vaan nauttia keittiön perusvahvasta suorituksesta lauantain kunniaksi.

Ruokailun ajan luonnollisesti kilistettiin samppanjalla, koska lauantai. S-ryhmän kulttuuriteko, Nicolas Feuillette-samppanja 39 eurolla pullo suuressa joukossa ravintoloita, on sopinut meille paremmin kuin hyvin!

Tunkeudun muotibloggareiden alueelle, mutta olen niin tyytyväinen - kun onnistuin löytämään itselleni sopivat farkut. Ja super tyytyväinen, kun farkuista paasaamisen jälkeen Satu yllätti ja osti minulle toiset samanlaiset.

Hyvien farkkujen löytäminen vartalolleni on osoittautunut aikamoiseksi haasteeksi vuosien saatossa. Lyhyet jalat, juoksemisesta paksut reidet ja naisten päiväunia piristävät piukat pakarat ovat yhdistelmä, joka on useille housuvalmistajille haastava.

Viime vuosien aikana parhaat farkkukokemukset ovat olleet:

• Tiger of Swedenin rock’n’roll henkiset kulutetut farkut, jotka löysin Ateneumin takana sijainneesta Solo for Men-liikkeestä

  [Read More]

Radio Helsinki on mielenkiintoinen ilmiö helsinkiläisessä kaupunkikulttuurissa ja mediassa. Ja ansaitsee tulla seuratuksi sekä analysoiduksi.

En ole orignaaleja Radio Helsingin vakkarikuuntelijoita, enkä siis vetänyt Kaffa Roasteryn latteja väärään kurkkuun - kun radion tulevaisuus uhkasi mennä väärään suuntaan. Radio Helsinki oli minulle pitkään positiivinen kuriositeetti, jossa oli hyviä tyyppejä tekemässä itsensä näköisiä juttuja. Mutta eipä niitä oikeasti tullut hirveän usein kuunneltua. Eikä Radio muutenkaan ollut se mun media.

Ilmiönä Radio Helsinki kuitenkin yhdisti monia ihmisiä ja toimi kanavana, jonka kautta helsinkiläinen kaupunkikulttuuri ja musiikkiscene saattoi kehittyä uusilla tavoilla. Onhan se aina hieman eri asia, kun ääni soi eetterissä - ei pelkästään internetissä. Ihan samalla tavalla kuin artikkeli joka painetaan paperille on todellisempi kuin internetissä jaetut bitit - vaikka sanat olisivat ihan samat.

Tehtävälistallani on ollut pitkään Scan Agile-videoiden editointi ja julkaisu verkkoon. Olen ollut tehtävästä innoissani, sillä Scan Agilen aikaan olin hieman kipeänä - enkä pystynyt keskittymään esityksiin täysillä – enkä myöskään järjestäjänä olemisen takia myöskään pystynyt vain seuraamaan esityksiä, vaan jouduin palloilemaan ympäriinsä ja auttamaan ohjelman pyörimisessä suunnitelman mukaisesti.

Videoiden editoimisessa ja julkaisemisessa on kuitenkin aina oma urakkansa – ja aina välillä tulee vastaan erilaisia yllätyksiä.

Tänä vuonna ensimmäinen yllätys oli, että Final Cut X ei tunnistanutkaan kaikkien kameroiden tuottamaa formaattia suoraan. Osa videoista toimi suoraan, osa näkyi vain vihreänä ruutuna.

Varmuuskopiointi on ehkä maailman epäseksikkäin aihe, mutta aina silloin tällöin tulee muistutuksia siitä - minkä takia sitä kannattaa tehdä ja minkä takia kannattaa myös huolehtia siitä, että datoista on myös offsite-kopiot.

Olen itsekin maailman huonoimpia varmuuskopioiden ottajia. Olen kuitenkin yrittänyt parantua siinä ja automatisoida joitain operaatioita niin, että yllättävät tilanteet eivät aiheuttaisi pahempia menetyksiä.

OS X:n puolella käytän Timemachinea ottamaan inkrementaalisia backuppeja, jotka menevät suurimmaksi osaksi automaattisesti – kunhan kovalevy on kytkettynä ja päällä. Käytännössä pidän Timemachine-levyä käytössä vain parina päivänä viikossa. Inkrementaalisten backuppien lisäksi otan välillä CarbonCopyClonerilla boottauskelpoisen kopion ulkoiselle levylle.

Uusi vuosi on hieno hetki sen takia, että on mahdollista jättää edellisen vuoden epäonnistumiset taakse ja suunnata kohti uusia epäonnistumisia!

Tänä vuonne päätin aloittaa en yhtä, vaan kaksi uutta blogia!

Tämä on suomenkielinen perusblogini, jonne alan kirjoittamaan viikoittain nopeammassa tahdissa ajatuksia ja ajatuksia muistiin kuin alkuperäiseen englanninkieliseen blogiini Wordpressissä. Päivitän sitäkin toki, mutta pienemmällä frekvenssillä.

Wordpress-blogin tavoitteena on ainakin vielä jonkun aikaa yhteys- ja blogikanavana englanninkielisiin yhteisöihin päin, kunnes tämän blogin featuret ja platformi kehittyy sellaiseksi - että voin samassa blogissa helposti luokitella postaukset myös kielien ja kategorioiden mukaisesti.