blog.huima.net

Tänään tuli nähtyä messuilla Dellin osastolla ensimmäistä kertaa 4K näyttö ihan omin silmin demottavissa.

Hintalappu oli vielä melkein 1900 euroa messutarjouksenakin. Hinta tuntuu älyttömältä summalta, mutta toisaalta ei niin kauaa aikaa sitten maksoin älyttömiä summia isosta Sonyn CRT-monitorista, joka siihen aikaan oli melkein kuuminta kamaa mahdollista saada ja isompi näyttö paransi merkittävästi elämänlaatua.

Vielä hetki sitten ajatus 4K-näytöstä tuntui naurettavalta. Jo nämä nyt todella isoa resoluutiota tarjoavat näytöt tuntuvat todella isoilta, ja olin todella lähellä ostaa 399 eurolla Dellin Ultrasharpin joka oli tarjouksessa ja joka olisi kivasti päivittänyt nykyisen näyttöni 1080p:n ( 1920 x 1080 ) mukavampaan 2560 x 1080 resoluutioon. Ne lisäpikselit eivät tunnu niin paljon ajatuksena, mutta ruudulla lisäpinta-alana ne ovat todella merkittäviä. Ja jos rahaa olisi laittanut muutaman satasen vielä lisää, olisi löytynyt näyttöjä 2560 x 1440-resoluutiolla.

Nyt-liite huomioi joku aika sitten, että brunssilinja liikahti Itään saakka ja tänään kävimme kokeilemassa.

Pöydässä ollut menu oli valitettavasti …. Viime viikolta.

Olen asunut idässä vasta parisenkymmentä vuotta ( hairahdusta pohjoiseen ja Töölön seudulle ei lasketa ) - enkä ole kai koskaan nähnyt Stoan ravintolaa näin täynnä maksavista asiakkaista.

Kävimme pöytien kimppuun innolla. Tahnat ja kasvikset olivat The juttu, vaikka lämpimistä ruuista löytyikin niiden seuraksi myös herkullisia lihapullia ja cuscusta.

Wanha MacBook löysi jo kauan sitten paikkansa olohuoneesta musiikkikoneena ja satunnaisena surffilautana, jos iPad tai Air ei ole siinä ulottuvilla. Viime aikoina kone oli puhissut normaalia enemmän, joten oli aika tutkia voiko asialle tehdä mitään.

Ensimmäinen askel oli päivittää täysin kuollut akku uuteen. Tilasin uuden Ebaystä ja katsoin, miten se vaikutti koneen toimintaan. Ajatus akun uusimisessa oli, että knowledgebasen mukaan Apple rajoittaa / tiputtaa prosessorin tehoa tilanteissa, joissa akkua ei ole koneessa.

Kirjoitin juuri hetki sitten viinikarnevaaleista Mange Sudissa viime tiistaina. Tänä lauantaina vietimme vieraiden kanssa normi-illan – taas Mangessa. Käytännössä kävimme siis kokeilemessa samaa menua hieman eri variaatioilla ja osaksi eri viineillä.

Toimii!

Vaikka sali oli täynnä, palvelu pelasi ja keittiö toimi laadukkaasti sekä vauhdikkaasti. Ainakaan meidän annoksissa ei ollut missään vaiheessa mitään kritisoitavaa.

Pääruuat olivat tällä kertaa maksan sijaan härkää sienihöysteellä ja meriahventa sitruunapolentan kanssa.

Kuten ystävämme tietävät, olemme käyneet aikaisemminkin muutaman kerran Tehtaankadulla syömässä ravintolassa Mange Sudissa. Erinomaiset kokemukset hyvän ruuan, viinin ja ystävien kesken saivat taas jatkoa, kun Mangessa järjestettiin kevään keskelle venetsialaiset karnevaalit.

Osana karnevaaleja järjestettiin tiistaina 25.2 pirullisen hauskat viinijuhlat - Festival di vino diabolicamente divertente - joiden aikana asetimme viiniasiantuntija Arto Koskelon sanojen saattelemana Veneton alueen viinit muiden alueiden viinejä vastaan neljän ruokalajin illallisen yhteydessä.

Vastakkainasettelu oli kepeähenkistä maistelua, jossa haettiin mikä maistuu omaan suuhun hyvältä ja nautittiin välimerellisestä tunnelmasta hyvässä seurassa.

Suuntasimme vähän aikaa sitten ensimmäistä kertaa Vaustiin Kotkassa, kun aivan siinä kulman takana asuvat ystävämme olivat meidät sinne kutsuneet.

Matka alkoi suuren odotuksen kanssa linja-autolla, joka sattui tällä kerralla edustamaan kaluston modernimpaa päätä. Oli jännittävä huomata, että reaaliaikaiset matkanäytöt ja juotavaa sekä pikkupurtavaa tarjoilevat snacks-automaatit saattavat viimeinkin tehdä tuloa myös bussien varusteluun. Vaikka mieluummin ehkä näkisi, että bussilippujen hinnat laskisivat - jotta tuolla Pyhtään ja Kotkan suunnalla pääsisi käymään useammin.

Okei nyt saa nauraa, kun jo nyt olen sanomassa - että vuoden paras dinneri tuli koettua jo tammikuussa. Toisaalta jos olen väärässä, en malta odottaa - että mikä on se kokemus, joka lyö tämän kokemuksen laudalta.

Olin voittanut Table Onlinen kilpailussa kahden hengen illallisen Luomossa ja olimme henkisesti varautuneet jo pari viikkoa tähän iltaan. Ensimmäisen varauksen jouduimme perumaan sairastumisen vuoksi, joten valmistautumisaikaa oli ollut riittävästi ja odotukset olivat korkealla.

Edellisenä iltana olimme käyneet Munkkiniemessä Solnassa viiden ruokalajin erinomaisella illallisella, joten kaikki aistit olivat valmiina jatkamaan nautiskelua.

Viikolla VR sai aikaan taas huomiota, kun asiakkaat aiheuttivat ongelmia. Yhtiön oma mainoskampanja yllätti VR:n ja käytännössä koko varaus- ja myyntijärjestelmä joutui polvilleen - estäen asiakkaita ostamasta lippuja asemilla.

Keskiviikosta alkaen myyntiautomaatit riemastuttivat asiakkaita erilaisilla odotusnäytöillä ja timeouteilla. Samat ongelmat vaivasivat myös verkkokauppaa - mutta ilmeisesti mobiiliverkkokaupasta ihmiset olivat onnistuneet tekemään satunnaisesti onnistuneita ostoksia.

Automaattien toimimattomuus aiheutti painetta kaikkialle asiakaspalveluun ja lipunmyyntiin syntyi kiitettävät jonot, kun myöskään VR:n henkilökunnan päätteet eivät pystyneet tekemään toimenpiteitä yhtään nopeammin.

Maailman kalleimmat olympiakisat ovat viimein alkaneet Sotshissa. Ammatillisessa mielessä mielenkiintoinen juttu on nämä verkkopalvelut ja moniplatform-julkaisutoiminta, jonka seurauksena osan lähetyksistä voi seurata mukavasti kotidohvalla televisiosta – ja kaiken muun voi seurata netistä joko tietokoneella, älypuhelimella tai tabletille.

On ollut todella mukava nähdä, että homma on toiminut hyvin ja palvelut ovat olleet oikeasti hyödyllinen lisä penkkiurheilijalle. Mikäs sen mukavampaa kuin pystyä seuraamaan kahta tai useampaa hieman hitaasti etenevää lajia samaan aikaan, ja vielä kommunikoida kamppailujen tilanteesta ja tapahtumista muiden penkkiurheilijoiden kanssa samaan aikaan Twitterissä.

En juo kahvia. Juon espressoa.

Tai jotakuinkin siihen tyyliin olen jo jonkun aikaa sanonut, yrittäen tehdä pesäeroa tavalliseen suodatinkahviin ja sovitella sitä ristiriitaa, että en ole koskaan tykännyt kahvista – mutta suorastaan himoitsen hyviä espressoja.

Kotiin ei ole ollut varaa ostaa täysin automatisoitua kahvikonetta Juralta, joten kotona olen tyytynyt keittelemään kahveja Néscafe Dolge Gusto nappikeittimellä. Suhteutettuna vaivaan ja kustannuksiin nappikeitin on ollut mitä mainioin: tasalaatuisia kahvitujauksia järkevään yksikköhintaan.

Haittapuolina on ollut jätevuori, sekä rajallinen mahdollisuus maistella erilaisia papuja ja papusekoituksia.