blog.huima.net

Kirjoitin juuri hetki sitten viinikarnevaaleista Mange Sudissa viime tiistaina. Tänä lauantaina vietimme vieraiden kanssa normi-illan – taas Mangessa. Käytännössä kävimme siis kokeilemessa samaa menua hieman eri variaatioilla ja osaksi eri viineillä.

Toimii!

Vaikka sali oli täynnä, palvelu pelasi ja keittiö toimi laadukkaasti sekä vauhdikkaasti. Ainakaan meidän annoksissa ei ollut missään vaiheessa mitään kritisoitavaa.

Pääruuat olivat tällä kertaa maksan sijaan härkää sienihöysteellä ja meriahventa sitruunapolentan kanssa.

Kuten ystävämme tietävät, olemme käyneet aikaisemminkin muutaman kerran Tehtaankadulla syömässä ravintolassa Mange Sudissa. Erinomaiset kokemukset hyvän ruuan, viinin ja ystävien kesken saivat taas jatkoa, kun Mangessa järjestettiin kevään keskelle venetsialaiset karnevaalit.

Osana karnevaaleja järjestettiin tiistaina 25.2 pirullisen hauskat viinijuhlat - Festival di vino diabolicamente divertente - joiden aikana asetimme viiniasiantuntija Arto Koskelon sanojen saattelemana Veneton alueen viinit muiden alueiden viinejä vastaan neljän ruokalajin illallisen yhteydessä.

Vastakkainasettelu oli kepeähenkistä maistelua, jossa haettiin mikä maistuu omaan suuhun hyvältä ja nautittiin välimerellisestä tunnelmasta hyvässä seurassa.

Suuntasimme vähän aikaa sitten ensimmäistä kertaa Vaustiin Kotkassa, kun aivan siinä kulman takana asuvat ystävämme olivat meidät sinne kutsuneet.

Matka alkoi suuren odotuksen kanssa linja-autolla, joka sattui tällä kerralla edustamaan kaluston modernimpaa päätä. Oli jännittävä huomata, että reaaliaikaiset matkanäytöt ja juotavaa sekä pikkupurtavaa tarjoilevat snacks-automaatit saattavat viimeinkin tehdä tuloa myös bussien varusteluun. Vaikka mieluummin ehkä näkisi, että bussilippujen hinnat laskisivat - jotta tuolla Pyhtään ja Kotkan suunnalla pääsisi käymään useammin.

Okei nyt saa nauraa, kun jo nyt olen sanomassa - että vuoden paras dinneri tuli koettua jo tammikuussa. Toisaalta jos olen väärässä, en malta odottaa - että mikä on se kokemus, joka lyö tämän kokemuksen laudalta.

Olin voittanut Table Onlinen kilpailussa kahden hengen illallisen Luomossa ja olimme henkisesti varautuneet jo pari viikkoa tähän iltaan. Ensimmäisen varauksen jouduimme perumaan sairastumisen vuoksi, joten valmistautumisaikaa oli ollut riittävästi ja odotukset olivat korkealla.

Edellisenä iltana olimme käyneet Munkkiniemessä Solnassa viiden ruokalajin erinomaisella illallisella, joten kaikki aistit olivat valmiina jatkamaan nautiskelua.

Viikolla VR sai aikaan taas huomiota, kun asiakkaat aiheuttivat ongelmia. Yhtiön oma mainoskampanja yllätti VR:n ja käytännössä koko varaus- ja myyntijärjestelmä joutui polvilleen - estäen asiakkaita ostamasta lippuja asemilla.

Keskiviikosta alkaen myyntiautomaatit riemastuttivat asiakkaita erilaisilla odotusnäytöillä ja timeouteilla. Samat ongelmat vaivasivat myös verkkokauppaa - mutta ilmeisesti mobiiliverkkokaupasta ihmiset olivat onnistuneet tekemään satunnaisesti onnistuneita ostoksia.

Automaattien toimimattomuus aiheutti painetta kaikkialle asiakaspalveluun ja lipunmyyntiin syntyi kiitettävät jonot, kun myöskään VR:n henkilökunnan päätteet eivät pystyneet tekemään toimenpiteitä yhtään nopeammin.

Maailman kalleimmat olympiakisat ovat viimein alkaneet Sotshissa. Ammatillisessa mielessä mielenkiintoinen juttu on nämä verkkopalvelut ja moniplatform-julkaisutoiminta, jonka seurauksena osan lähetyksistä voi seurata mukavasti kotidohvalla televisiosta – ja kaiken muun voi seurata netistä joko tietokoneella, älypuhelimella tai tabletille.

On ollut todella mukava nähdä, että homma on toiminut hyvin ja palvelut ovat olleet oikeasti hyödyllinen lisä penkkiurheilijalle. Mikäs sen mukavampaa kuin pystyä seuraamaan kahta tai useampaa hieman hitaasti etenevää lajia samaan aikaan, ja vielä kommunikoida kamppailujen tilanteesta ja tapahtumista muiden penkkiurheilijoiden kanssa samaan aikaan Twitterissä.

En juo kahvia. Juon espressoa.

Tai jotakuinkin siihen tyyliin olen jo jonkun aikaa sanonut, yrittäen tehdä pesäeroa tavalliseen suodatinkahviin ja sovitella sitä ristiriitaa, että en ole koskaan tykännyt kahvista – mutta suorastaan himoitsen hyviä espressoja.

Kotiin ei ole ollut varaa ostaa täysin automatisoitua kahvikonetta Juralta, joten kotona olen tyytynyt keittelemään kahveja Néscafe Dolge Gusto nappikeittimellä. Suhteutettuna vaivaan ja kustannuksiin nappikeitin on ollut mitä mainioin: tasalaatuisia kahvitujauksia järkevään yksikköhintaan.

Haittapuolina on ollut jätevuori, sekä rajallinen mahdollisuus maistella erilaisia papuja ja papusekoituksia.

Vimme yönä päädyimme Tornin American barin jälkeen kokeilemaan Mannerheimintielle avattua Burger Kingiä ihan vain koska se sattui olemaan viimeinkin siinä.

Yöaikaan ei joutunut jonottamaan sisään, mutta sisällä joutui jonottamaan senkin verran. Mutta kun sinne kerrankin päätyi, niin olihan se pakko jonottaa loppuun saakka.

Saaliiksi saimme metsästettyä Steakhouse burgerin, small grilled chicken burgerin, ranskalaisia ja chili cheese bites snacksejä.

Kumppani ei erityisesti kehunut kanahampurilaisen makua, mutta oma steakhouse burgeri oli kerrassaan erinomainen fastfood burgeri.

Sähköpostiin oli kolahtanut jo aiemmin tieto Grill It! ravintolan tarjouksesta Cityshoppari-asiakkaille. Rajatun ajan saisimme kaksi menua yhden hinnalla.

Yes please!

Grill It! oli toki ravintolana jo entuudesta useampia kertoja kokeiltu tuttavuus, joten mitään uutta ei ollut tarkoituskaan hakea - vaan nauttia keittiön perusvahvasta suorituksesta lauantain kunniaksi.

Ruokailun ajan luonnollisesti kilistettiin samppanjalla, koska lauantai. S-ryhmän kulttuuriteko, Nicolas Feuillette-samppanja 39 eurolla pullo suuressa joukossa ravintoloita, on sopinut meille paremmin kuin hyvin!

Tunkeudun muotibloggareiden alueelle, mutta olen niin tyytyväinen - kun onnistuin löytämään itselleni sopivat farkut. Ja super tyytyväinen, kun farkuista paasaamisen jälkeen Satu yllätti ja osti minulle toiset samanlaiset.

Hyvien farkkujen löytäminen vartalolleni on osoittautunut aikamoiseksi haasteeksi vuosien saatossa. Lyhyet jalat, juoksemisesta paksut reidet ja naisten päiväunia piristävät piukat pakarat ovat yhdistelmä, joka on useille housuvalmistajille haastava.

Viime vuosien aikana parhaat farkkukokemukset ovat olleet:

• Tiger of Swedenin rock’n’roll henkiset kulutetut farkut, jotka löysin Ateneumin takana sijainneesta Solo for Men-liikkeestä

  [Read More]